Etelä-Pohjanmaan kansallispuvut
- ALAHÄRMÄN MIEHEN PUKU
- ETELÄ-POHJANMAAN MIEHEN PUKU
- ETELä-POHJANMAAN NAISEN PUKU
- ILMAJOEN PUKU
- JALASJÄRVEN PUKU
- JURVAN puku
- JÄRVISEUDUN PUKU
- Karijoen ja isojoen puku
- KAUHAJOEN PUKU
- Kauhavan puku
- ALAVUDEN JA KUORTANEEN KUOROPUVUT
- KURIKAN PUKU
- LAIHIAN KANSALLISPUKU
- LAPUAN PUKU
- PERÄSEINÄJOEN PUKU
- SEINÄJOEN PUKU
- SOININ PUKU
- TEUVAN PUKU
- VÄHÄNKYRÖN PUKU
- YLISTARON PUKU
- ÄHTÄRIN NAISEN PUKU
- ÄHTÄRIN MIEHEN PUKU
- MUUT PUKUMME
- MYYTÄVÄT
Alahärmän miehen kansallispuku
Pukua ei ole saatavilla Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu & Hela -kansallispukuvuokraamosta.
Puvun on suunnitellut maisteri Tyyni Vahter 1940-luvulla, hän julkaisi mallin Vahter I:ssä. Puvun mallina on Kansallismuseoon toimitettu alahärmäläinen kansanpuku 1800-luvun alkupuolelta. Leveäluukkuiset POLVIHOUSUT ovat säämiskää kohoraitakoristein tai tummansinistä sarkaa. Alahärmästä on kansallismuseossa myös harmaasarkaiset polvihousut. Lyhyt pystykauluksinen LIIVI on flammuraitaista parkkumia, loimi on pellava- ja kude villalankaa. Liivissä on punaisella pohjalla vihreitä, vaaleanvihertäviä ja tummansinisiä flammuraitoja. Messinkinapitus on kaksirivinen. Liivin vuori on luonnonväristä pellavakangasta. PAIDAN alaskääntyvä kaulus ja leveät hihansuun liitingit kiinnitetään kahdella napilla. Paidassa on listahalkio. Liivistä ja paidasta on esikuvat Kansallismuseossa.
PÄÄHINE on punaisesta villalangasta neulottu, korvalliselle kääntyvä, kaksinkertainen, tasapäinen myssy. SUKAT ovat kuviollisiksi neulotut villa- tai puuvillasukat. JALKINEINA käytetään matalia, mustia nauha- tai solkikenkiä. Mallissa ei ole nuttua, mutta Kansallismuseossa on tähän pukuun kuuluva musta, lyhyt, leveäkaulusinen ”tröijy”.
Etelä-Pohjanmaan miehen puku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta.
Etelä-Pohjanmaan miehen kansallispuku tunnetaan kansan keskuudessa Jussi-pukuna. Artturi Leinosen Pohjalaisia näytelmän päähenkilö lienee ollut nimen antajana. Puku valmistui 1950-luvulla ja se yleistyi koko maassa kansallispukua tarvitsevien miesten keskuudessa. Tämän vaatekerran pukuhistoriallinen tausta on 1800-luvun kansanmiehen juhlapukeutuminen. Puvun kaikki alkuperäiset osat ovat Kansallismuseon kokoelmista.
HOUSUT on toteutettu vöyriläisten mustien verkahousujen mukaisesti, niissä on melko kapea luukku ja kapeahkot suorat lahkeet. Housujen selkäosa nousee ylös ja takamuksen väljyydestä muodostuu ”reppu”. Housuissa on valmiina takana kaksi ja edessä kolme messinkinappia, jotka ovat alun alkaen olleet henkseleitä varten. Nyt pukuun on saatavissa NAHKAHENKSELIT.
HELAVYÖ tunnetaan tämän puvun tärkeänä ja näyttävänä osana. Pohjanmaalta on talletettu komeita valettuja lappavöitä, joissa on joko tähti- tai herttakuvioisia riipuksia. Vöiden perinteisen valmistuksen selvitys on vielä kesken. Vyötä voidaan käyttää yhdessä henkseleiden kanssa.
TRÖIJY on hyvin lyhyt, mutta kaulukset ovat suuret ja messinkinapitus on kaksirivinen ja liepeet molemmin puolin napitettavat. Kapeiden hihojen kalvosimet ovat isohkot.
LIIVIN esikuva on merkitty pohjalaiseksi. Kangas on kotikutoista punapohjaista pikkuraitaista parkkumia, jossa on pieni luonnonvalkoinen flammupilkku raidan keskellä. Liivissä on korkea kaulus ja yksirivinen messinkinapitus.
PAIDAN esikuvana on alahärmäläinen sulhaspaita, jossa on laajat hihat ja napakka pystykaulus. Paita on pitkä ja sen helmat puetaan housuihin osittain jalkojen väliin.
PÄÄHINEINÄ puvussa käytetään käsin valmistettua lippalakkia tai villahuopaista silinteriä.
Miesten kaulahuiveja ei ole säilynyt, mutta perunkirjojen mukaan pohjalaisilla miehillä on ollut sekä mustia että punaisia ja myös ruudullisia SILKKILIINOJA, jotka sidotaan kauluksen alle pitämään sitä pystyssä.
SUKAT tehdään mustasta tai luonnonvalkoisesta ohuesta villasta ja KENGÄT ovat mustat nahkapohjaiset nauha- tai solkikengät.
Etelä-Pohjanmaan miehen perinteisesti tehdyn puvun asiantuntijana on ollut museotoimenjohtaja Marja-Liisa Haveri-Nieminen ja mallipuvun sekä ohjeet on tehnyt kotiteollisuusopettaja Tuula Hermans.
Etelä-Pohjanmaan naisen kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 36-46.
Etelä-Pohjanmaan naisen kansallispuku on yksi vanhimmista suomalaisista kansallispuvuista. Professori U.T.Sirelius julkaisi sen Härmän-Isonkyrön seudun eli Keski-Pohjanmaan puvun nimellä 1922. Puvun komea hame on ikat- eli flammuvärjätyistä langoista kudottua kuvioraidallista nelivartista pomsia. Professori Sirelius otti pukuun mustan pomsiliivin. Hänen hyväksymänään liiviä valmistettiin vuosikymmenet myös samettisena.
Kansallispukuraati muutti 1984 puvun nimen Etelä-Pohjanmaan naisen kansallispuvuksi. Päätös oli oikeutettu, koska puvun kaikkien osien esikuvat ovat eteläiseltä Pohjanmaalta useasta eri pitäjästä. Perinteisesti toteutetun pukukokonaisuuden kaikki lähtökohdat ovat Kansallismuseon kokoelmista.
HAME JA LIIVI. Peräseinäjoelta talletettu, 1700-luvun lopusta peräisin oleva hame on antanut värit, kudontatavan ja ompeluohjeet nykyiselle hameelle. Tarkistettuun pukuun kuuluu kaksi liiviä, toinen musta ja toinen raidallinen. Sireliuksen alkuperäissuunnitelmaa noudattaen on puvussa säilytetty musta vähäkyröläiseen malliin pohjautuva liivi, nyt kuitenkin ostoverasta tehtynä. Toisena vaihtoehtona on hameen kanssa samanikäinen raidallinen vähäkyröläisliivi alkuperäisessä asussaan nelivartisesta pomsista valmistettuna.
PAITA on puolipellavaa ja mallina ns. Suomi-paita pitkänä kivijalka versiona.
ESILIINA on tummanvihreää silkkiä ja malliltaan laaja. Kiinnittiminä toimivat kapeat ripsinauhat kuten alkuperäiskappaleessakin.
Puvun MYSSY ja TASKU ovat alahärmäläistä alkuperää. Myssyn pohja on kermanväristä vaaleaa silkkiä, joka kirjotaan silkkilangoin. Myssyn tykissä on raumalainen frimodiglai-pitsi. Tarkistuksessa taskun kohdalla tehtiin kompromissi. Se toteutettiin Sireliuksen tapaan hameen tilkuista mutta alkuperäisesimerkin kokoa ja muotoa noudattaen. Museokappale on tehty useasta erilaisesta painetusta puuvillakankaan tilkusta. Puvun kanssa käytetään ylistarolaista kullattua helu-solkea. SUKAT ovat vihreät ja KENGÄT länsisuomalaisille puvuille tyypilliset mustat solki- tai nauhakengät.
Tarkistetun puvun tutkimustyön on tehnyt museotoimenjohtaja Marja-Liisa Haveri-Nieminen, ja väri- ja kudontakokeilut sekä lopullisen mallipuvun on toteuttanut kotiteollisuusopettaja Tuula Hermans.
Ilmajoen kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 38.
Ilmajoen puvun mallin kokosi 1921 professori U. T. Sirelius. Malli on Sireliuksen mukaan 1820-luvulta. Pukua alettiin suunnitella kotitalousopettaja Alma Koskisen aloitteesta. Ilmajoen puku on ensimmäinen suomalaisen Etelä-Pohjanmaan kansallispukumalli.
Pukuun kuuluu värikäs leveäraitainen sinipohjainen HAME, jonka esikuva on Ilmajoelta. Siinä on vuorotellen viisi 18 cm leveätä ja 15 cm leveätä raitaryhmää, joissa on flammutäpliä.
Lyhyessä punapohjaisessa KÖRTTILIIVISSÄ on 5 cm leveät raitaryhmät. Liivin kankaan ja kaavan malli on Alavudelta tallennetusta liivistä. Ilmajoki - Seuran toivomuksesta tohtori Hilkka Vilppula 1953 lisäsi malliin vaihtoehtoiseksi punaisen, edellistä pidemmän liivin. Pystykauluksinen PAITAMALLI on sama kuin Etelä-Pohjanmaan puvussa. Sinisen ketjuvirkkauksella kolmivärisesti kirjaillun koppamyssyn malli on Korsnäsistä ja sen kirjaillun otsavaatteen Pohjanmaalta Kansallismuseoon tallennettujen esikuvien mukaiset.
Helysoljen malli on Jurvasta. Pukuun kuuluu värikäs hartiahuivi.
Jalasjärven kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 38/40.
Jalasjärvellä kansallispukua ryhdyttiin kokoamaan vuonna 1926. Emäntä Hilja Köykkä kävi kirjeenvaihtoa professori U. T. Sireliuksen kanssa. Tuolloin hanke kariutui, koska olemassa olleiden kangasnäytteiden pohjalta ei saatu luotua kokonaisuutta. Kansallispukuhanke virisi uudelleen Jalasjärvi - Seurassa professori Toivo Vuorelan aloitteesta 1950 luvun alussa. Mallin kokosi maisteri Tyyni Vahter vuonna 1952.
Punapohjaisessa HAMEESSA on 12 moniväristä isoflammuista kapeahkoa raitaa; kankaan malli on Kansallismuseoon tallennetusta jalasjärveläisestä vanhan hamekankaan kappaleesta. Mustanvihreän PARKKUMILIIVIN kaava on samasta Vähänkyrön liivistä kuin Etelä-Pohjanmaan puvussa, liivin vaskisten parisolkien tähtikuvio on otettu jalasjärveläisistä valjaista. PAIDAN kaava on sama kuin Etelä-Pohjanmaan puvussa, mutta siihen on lisätty pyöreähkö alaskääntyvä kaulus, jonka reikäommelmalli on tallennettu Vöyriltä. Pukuun kuuluu valkea ESILIINA. Pirtanauhassa roikkuvan mustan VERKATASKUN värikirjonnan aiheet ovat eräästä Alahärmän kirjaillusta peitteestä. Punaisen tai mustan KOPPAMYSSYN malli on tallennettu Kansallismuseoon Jalasjärveltä; siinä on ruudullinen takarusetti. Kirjaillun tykin malli on tallennettu Pohjanmaalta. Levyriipuksen esikuvaa ei ole tiedossa.
Kuva: Kata Huhtakoski
Terhi Käkelä, ”Historiaa Jalasjärven kansallispuvusta” Jalasjärven Joulu lehti 1990
Terhi Rintala, ”Kansallispuku kertoo oman pitäjän historiaa” Jalasjärven Joulu lehti 1994
Jurvan kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta 36-42.
Jurvan kansallispuvun suunnittelivat paikalliset asianharrastajat 1920-luvun lopulla. Pukua selostava kirje on merkitty diaariin 12.2.1929 Muinaistieteellisessä toimikunnassa. Samalla saapui näyte uuden kansallispuvun kirkasvärisestä flammuraitaisesta ”kahareksanmerkkisestä” kankaasta. Se on kudottu 1800-luvun alkupuolella eläneen Liisa Perän juhlahameen mukaan. Maisteri Tyyni Vahter täydensi mallia 1930 luvulla. Myöhemmin pukua on tarkistettu vuonna 1981.
HAME. Sidokseltaan kangas on parkkumia ja kudotaan karstavillalangoin pellavanväriseen puuvillaloimeen. Hame laskostetaan vyötärölle pienille prässäämättömille myötälaskoksille tai poimutetaan. Kapea vyötärökaitale tehdään hamekankaasta.
LIIVI on tummansinistä villaparkkumia, kuteena karstavillalanka ja loimena pellavanvärinen puuvilla. Kuosiltaan se on Kansallismuseoon Vähästäkyröstä tallennetun liivin mukainen. Liivi on melko lyhyt, vain vähän vyötärön alapuolelle ulottuva. Liivi saadaan vartalon mukaiseksi vyötärön vaakasuoran muotolaskoksen avulla. Kiinnittimenä on punospistoreikiin pujotettu punainen puuvilla- tai villanyöri.
PAITA on puuvilla- tai pellavapalttinaa. Malliltaan paita on samanlainen kuin Etelä-Pohjanmaan puvussa. Siinä on avara pystykauluksen reunustama halkioton pääntie. Hihansuut poimutetaan ja rannekkeet kiinnitetään nyörillä tai lankanapilla. Kauluksen ja rannekkeen voi koristaa käsintehdyin tikkipistorivein.
TASKU on alahärmäläisen taskun mallinen tilkkutasku. Se tehdään liivi- ja hamekankaasta ja reunustetaan liivikankaalla. Tasku ripustetaan kokalla hameen vyötärölle.
HELYSOLJEN malli on tallennettu Jurvasta.
PÄÄHINEENÄ on yksivärinen, tummansininen tykkimyssy, jonka tykki on ohutta Rauman pitsiä. Tytöt käyttävät sinistä, punaista ja vihreää silkkinauhaa. SUKAT ovat valkoiset puuvilla- tai villasukat.
KENKINÄ käytetään mustia, sileitä avokkaita.
Marketta Mikkilä, Kotiteollisuus lehti 1981
Järviseudun kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 38.
Puvun mallin kokosi maisteri Tyyni Vahter vuonna 1939. Filosofian tohtori Hilkka Vilppula tarkisti mallia vuonna 1976 Järviseudun nuorisoseurapiirin pyynnöstä.
Hamekangas on koristeltu kiintopujotus- ja lastapoimintakudonnalla ja se on väriltään himmenpuna- ja sinisävyinen. Mallina on Kansallismuseoon vuonna 1937 saatu lappajärveläinen kangastilkku, jonka ilmoitettiin olevan juhlahamekangasta.
NYÖRILIIVI on hamekangasta tai mustaa parkkumia; sen kaava on samasta Vähänkyrön liivistä kuin Etelä-Pohjanmaan puvussa. Tasasoukka TASKU on hamekangasta tai kirjailtu musta verkatasku ja kiinnitetään taskukoukulla. PÄÄHINEENÄ on kirjailtu koppamyssy, jossa on nyplätty pitsi, tai korvamyssy vimpeliläisen mallin mukaan. SOLJEN malli on alkuaan Isostakyröstä, mutta myös Alajärveltä, Evijärveltä ja Lappajärveltä on solkia Kansallismuseossa.
Karijoen ja Isojoen kansallispuku
Pukua ei ole vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu & Hela-kansallispukuvuokraamosta.
Karijoen ja Isojoen kansallispukuprojekti käynnistettiin vuonna 1984. Suomen kansallismuseosta, Pohjanmaan museosta ja paikalliskokoelmien varastoista ei löytynyt yhtään vanhaa kangasmallia eikä puvun osaa, joka edustaa kansanomaista juhlapukupartta alueella.
Filosofian tohtori Bo Lönnqvist, joka on tutkimuksissaan erikoistunut mm. Etelä-Pohjanmaan kansanomaisiin vaatteisiin, löysi Brage-yhdistyksen kokoelmista kauniin hamekangasmallin, joka edustaa noin 1800-luvulla Kristiinankaupungin maaseutualueella käytettyä hamekangasta. Kankaan raitojen hyvä rytmittely ja kaunis värisointu innosti ehdottamaan, että tämän kangasmallin pohjalta rekonstruoitaisiin Karijoelle ja Isojoelle oma kansallispukukokonaisuus, joka edustaisi noin vuonna 1800 Kristiinankaupungin takamaalla käytettyä naisten kansanomaista juhla-asua.
Pohjanmaan museosta löydettiin kankaalle sopiva HAMEEN malli, puuvillaloimeen karstavillalla kudottu palttina. ESILIINAN malliksi löydettiin punainen silkkisatiiniesiliina, jonka värit sointuvat kauniisti hamekankaan kanssa. Lisäksi yhdistettiin kokonaisuuteen tummansininen, Lapväärtissä käytetty sarkainen RÖIJY. Röijyn kiinnittiminä ovat peilinapit ja se on reunustettu samettinauhalla. Punaisen kirjaillun TYKKIMYSSYN malli on Korsnäsistä. Pukuun kuuluu lyhyt flammuraidallinen LIIVI, joka on reunustettu samettinauhalla ja kiinnittiminä ovat pienet peilinapit. Tasasoukka, hamekankaasta valmistettu TASKU kiinnitetään pirtanauhalla. KORUNA on levyriipus.
Puvun suunnittelussa tavoitteena ja haasteena oli etsiä kankaita, jotka olisivat mahdollisimman lähellä malliesimerkkiä. Rakenteen tuli olla tiivis, sen väreissä tuli olla samanlaista kiiltoa ja hohtoa kuin esikuvissa. Tässä uuden kansallispuvun suunnittelussa paikallisella pukutoimikunnalla oli asiantuntijana tuolloin Pohjanmaan Museon amanuenssina toiminut Kari Appelgren ja Suomen Kansallispukuneuvoston konsultit. Vuosien työn jälkeen oli saatu aikaan arvokkaan tuntuinen, juhlava ja valitun aikakauden suhteen uskottava pukukokonaisuus. Karijoen ja Isojoen puku hyväksyttiin viralliseksi kansallispuvuksi 20.9.1989.
Kauhajoen kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 40.
Vuonna 1960 Kauhajoki Seura nimitti tekstiilitoimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin Kauhajoen puvun aikaansaaminen. Toimikunta aloitti työnsä melkein ainoana alkumateriaalinaan rautavitja, joka on löydetty Toivakan talosta Kauhajoelta Suomen sodan jälkeen. Toimikunta sai avukseen taiteilija Annikki Vormalan, joka suunnitteli yhdessä tohtori Hilkka Vilppulan kanssa pitäjästä kerätystä aineistosta Kauhajoen kansallispuvun. Puku valmistui vuonna 1965.
HAMEESSA on pehmeänpunaisella pohjalla vaaleansinisen, tummansinisen ja vaaleanvihreän värisiä leveähköjä raitoja. Hamekankaan esikuvana on 1800-luvulla Kauhajoella kudottu hame, jonka tilkku on Kauhajoki-Seuralla. LIIVI on hameen punaista pohjaväriä, malliltaan pitkä, napitettu ja laskoskörttinen. Liivin kaava on länsisuomalaisesta Pohjanmaalta tallennetusta 1700-luvulle tyypillisestä pitkästä liivistä, jossa on korkeat laskoskörtit väljyyttä antamassa. Halkioton PYSTYKAULUSPAITA on yksityisomistuksessa olevan kauhajokelaisen paidan mallia. Koppamyssyn malli on Kauhajoelta. Vaaleansininen hapsullinen KAULAVAATE on villapalttinaa. KAULAVITJOINA on kauhajokelainen kierreketju.
Toini-Inkeri Kaukonen, Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut, WSOY 1985
Kauhavan kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 40/42.
Pukumallin tilaajana on toiminut Kauhavan kangasaitta. Mallin kokosi maisteri Tyyni Vahter vuonna 1952.
Puvun lähtökohtana oli Kauhavalta 1870-luvulla Kansallismuseoon tuotu vanha ostokalminkkinen liivi, jonka monivärinen kangas on vaaleahkoa ja heleää. Sen mukaan on kudottu kansallispuvun HAME- ja LIIVIKANGAS. Liivissä on nyörit tai piilohakaset. Pienet takakörtit nousevat vyötärön yläpuolelle. PAIDAN kaava on samaa länsisuomalaista mallia kuin Etelä-Pohjanmaan puvussa, mutta siihen on lisätty päärmehalkio ja samanlainen alas kääntyvä reikäommelkoristeinen kaulus kuin Jalasjärven puvussa.
ESILIINA on paidan kangasta. TASKUN malli on Teuvalta tallennettu. Se on joko hamekangasta tai kirjailtu musta verkatasku; villakirjonnan aihe on isokyröläisestä rekipeitteestä. Taskun sinivalkoisen nauhan malli on Ähtäristä, mutta kauhavalaisiakin pirtanauhamalleja lienee. KOPPAMYSSYSSÄ on herttamainen etureuna ja monivärinen kirjonta; malli on Alahärmästä. Tykki on nyplätty tai kirjailtu, malli Pohjanmaalta, alkuperäiskappaletta reunustaa ohut kapea puikoilla kudottu pitsi. Levyriipusketjun malli on Kokkolasta.
Kuva: Kata Huhtakoski
Alavuden ja Kuortaneen kuoropuvut
Puvut ovat vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu & Hela-kansallispukuvuokraamosta koossa 36-42.
Nämä puvut on paikallisten asianharrastajien toimesta suunniteltu kuorojen esiintymisasuiksi 1930 luvun alussa. Esikuvina on käytetty 1800 luvun jälkipuoliskolla Kuortaneella ja Alavudella käytettyjä kansan juhlapukuja. Puvut ovat nykyäänkin suosittuja esiintymis- ja juhlapukuja.
Kurikan kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 36.
Kurikan Pukumallin tilajana oli Kurikan laatikko- ja nukketehdas sekä kurikkalaisten yhdistysten valitsema toimikunta. Pukumallin kokosi maisteri Tyyni Vahter 1952. Lähtökohtana oli kurikkalainen 1950 vanhojen käsitöiden näyttelyyn tuotu ja Kansallismuseoon saatu musta-punainen flammukankaan tilkku 1800-luvulta. Myös lamupuu eli flammuvärjäyksen sidekeppi löytyi Kurikasta.
Käpyflammuinen HAMEKANGAS on kudottu mainitun tilkun mukaan. Vähäkyröläisen liivin kaavalla tehty lyhyehkö LIIVI on punainen. Koristeellisten solkimaisten hakasparien malli on Kansallismuseoon tallennettu Suomesta. PAIDAN kapeassa kauluksessa ja rannekkeissa on nirkkoreuna. Musta VERKATASKU on kirjailtu Laihialta tallennetun mallin mukaan. Mustan tai kellanpunaisen kirjaillun KOPPAMYSSYN kangastykissä on nyplätty reunapitsi. Rintasolki on sama kuin Jurvan puvussa.
Laihian kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 44.
Laihialla on aloitettu kansallispukuhanke jo 1900-luvun alkupuolella, jolloin kerättiin materiaalia pukua varten ja todennäköisesti professori U.T. Sireliuksen ohjeiden mukaisesti valmistettiin ensimmäiset puvut. Tätä pukua Laihialla lienee tehty paljon. Ajan myötä puvun värit olivat tummentuneet raskaiksi eivätkä vastanneet käsitystä kansanomaisesta väri-ilmeestä. Tarkistushanke aloitettiin 1980-luvun lopulla ja uusitun perinteisesti valmistetun puvun ensiesittely oli huhtikuussa 1999 Laihialla Nuorisoseuramuseossa Kalevalan 150-vuotisjuhlan yhteydessä.
Laihian naisen perinteisesti valmistetun kansallispuvun HAMEEN esikuva on Laihialta talletettu kaunis luonnonväreillä värjätty tasatäpläinen flammuhame, jonka punaisten ja vihreitten pohjaraitojen välissä on flammutekniikalla aikaansaatuja "tattariraitoja" eli tasaisia puna-valkoisia, puna-vihreitä ja puna-mustia plättejä. Hamekangas kudotaan pellavaloimeen karstalangoin. Valmiin hameen vyötärö on poimutettu.
LIIVI on lyhyt ja se on toteutettu vöyriläisen mallin mukaan, kuten aikaisemmassakin puvussa.
Pukuun on tällä hetkellä saatavana pitkä KIVIJALKAPAITA, jossa on hapsutettu pääntie. Paidan hihansuissa on taidokas ronkkaus. Lyhyen liivin kanssa tullaan käyttämään myös pitkää aluspaitaa ja sen päällä lyhyttä paitaa, jonka helma näkyy vapaasti liivin helman alta. Näiden tutkimus on edelleen työn alla.
Pirtanauhalla kiinnitettävä TASKU on toteutettu hameen tilkuista ja malli on U.T. Sireliuksen ehdotuksen mukainen. Taustalla on eteläpohjalainen painokankaista valmistettu tasku.
PÄÄHINEENÄ on Laihialta talletettu tummanpunainen brokadilla päällystetty korvamyssy ja sen tykkinä eli nyplätty pitsi. Vaihtoehtoisesti voi puvun kanssa käyttää myös ns. pohjalaista yleismyssyä.
Puvun ESILIINAT ovat joko valkoinen harsomainen tai juhlallinen mustaa kuvioon kudottua silkkiä oleva melkein hameen mittainen kaati.
Laihia on ollut lähellä rannikon satamia ja markkinapaikkoja, joista on tuotu tuliaisina silkkihuiveja markkinatuliaisina tai morsiuslahjoina. Näin Laihian naisen pukuun kuuluu silkkihuivi, musta tai tummanpunainen.
Laihian puvun kanssa käytetään mustia avokkaita ja vihreitä joko villaisia tai puuvillaisia sileitä sukkia.
Laihian puvun koru tulee olemaan levyriipus kuten oli myös vanhimmissa versioissa. Korututkimus on edelleen kesken.
Laihian naisen perinteisesti tehdyn puvun asiantuntijana on ollut museotoimenjohtaja Marja-Liisa Haveri-Nieminen ja mallipuvun on tehnyt kotiteollisuusopettaja Tuula Hermans.
Lapuan kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta.
Lapuan naisen kansallispuvun mallin kokoaja ei ole tiedossa. 1920-luvulla pukua valmisti Suomen Käsityön Ystävät.
HAMEESSA on tummansinisellä pohjalla noin 4,5 cm leveät raitaryhmät, joiden keskustassa on puna-valkeat flammujuovat. Kangasmallin esikuva ei ole tiedossa. Punapohjaisessa KÖRTTILIIVISSÄ on kapeita kudekuviollisia raitoja ja liivin etuliepeet on lyhennetty. Liiviä valmistetaan Lapualla myös tummansinisenä. Mallin esikuva ei ole tiedossa. PAITAMALLI on sama kuin Etelä-Pohjanmaan puvussa.
Pirtanauhassa riippuvassa mustassa VERKATASKUSSA on villalankakirjontaa. Aikuisen naisen päähineen, TYKKIMYSSYN koppa voi olla kirjailtu sininen tai kirjailematon tummansininen. Tykki on nyplättyä raumanpitsiä, jonka isotöinen alkuperäismalli on Ylikiimingistä. Pukuun kuuluu helysolki ja hartiahuivi. SUKAT ovat yksiväriset, kuviottomat puuvillaiset tai villaiset polvisukat. KENGÄT ovat mustat nauhakengät, koristelemattomat avokkaat tai solkikengät.
Peräseinäjoen kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 42/44.
Professori U.T. Sirelius sai valmiiksi 1922 ”Isonkyrön-Härmän seudun eli Keski-Pohjanmaan” naisen kansallispuvun. Neljä vuotta myöhemmin esiteltiin Ilmajoella maakunnan kotiteollisuusnäyttelyssä Peräseinäjoen naisen kansallispuku, jossa näyttävin osa oli Kihniän kylästä suutarin torpparin vaimon, Kaisa Mikaelintyttären flammukuvioinen komea hame, joka oli tullut 1907 kansallismuseon kokoelmiin.
Samaa hametta Sirelius oli käyttänyt myös Isonkyrön naisen puvun esikuvana. Eteläpohjalaisissa kansallispuvuissa suuret 8-merkkiset tai plättiset flammuraidat toistuvat eri väreissä 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun esikuvien mukaan tehdyissä hameissa. Peräseinäjoen naisen puku ja Etelä-Pohjanmaan naisen puku ovat molemmat tyypillisiä seutupukuja, joiden osien alkuperä on yhtä pitäjää laajemmalta alueelta.
Peräseinäjoen pukua on tarkistettu moneen kertaan. U.T.Sireliuksen ensimmäistä ehdotusta, josta ei ole säilynyt tarkkoja tietoja, täydensi maisteri Tyyni Vahter 1939. Tohtorit Maija-Liisa Heikinmäki ja Hilkka Vilppula olivat pukua tarkistamassa 1979 maakunnan kansallispukutyöryhmän mukana ja 1991 puku sai Peräseinäjoen kunnan hankkimana nykyiset viimeiseen tutkimukseen pohjautuvat kudonta- ja ompeluohjeet.
HAME JA LIIVI. Peräseinäjoen naisen puvun näyttävin osa on tyypillinen sydäneteläpohjalainen 1700-1800 –lukujen vaihteen 8-merkkinen flammuhame. Liivin esikuva on talletettu naapuripitäjästä Alavudelta ja se on ajoitettu hameen ikäiseksi. Tämän alkuperäisen raidallisen liivin voi Sireliuksen ja Vahterin luonnoksia noudattaen tehdä myös kuosiin kudotusta punaisesta floretista.
PAITA tehdään puolipellavasta tai puuvillapalttinasta ns. Suomi-paidan mallin mukaisesti pitkänä ns. ”kivijalka” – versiona.
ESILIINANA on kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on käsinkudottu vaaleapohjainen ja punaraitainen ja toinen musta, laaja kuviosilkistä tehty, alahärmäläinen esikuvaltaan. MYSSYN tausta on myös Alahärmästä ja koppa on päällystetty mustalla kuviosilkillä. Tykkinä on luonnonvaalea nyplätty floderi. KORU on jurvalainen kullattu hopeinen helysolki. SUKAT ovat valkoista puuvillaa tai villaa ja KENGÄT mustat puolimatalat umpinaiset solkikengät.
Seinäjoen kansallispuku
Puku on vuokrattavissa koossa 38 ja lasten koossa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela -pukuvuokraamosta.
1920-luvulla kudottiin Etelä-Pohjanmaan kansalaisopistossa ja Maija Takalan kotiteollisuusliikkeessä Seinäjoella paikallisena sommitelmana pitäjän kansallispukua. Lähtökohtana oli leveäraitaisen vanhan seinäjokelaisen kirkkohameen kangasnäyte.
Sama himmeänpunapohjainen monivärinen tilkku saatiin myös Kansallismuseoon. Se edustaa eteläpohjalaista raitakangasta komeimmillaan. Vuonna 1964 laativat professori Toini-Inkeri Kaukonen yhdessä taiteilija Annikki Vormalan kanssa Seinäjoen uuden kansallispuvun. Vuosina 1982-83 Kansallispukuraadin hyväksymässä tarkistuksessa puku säilyi pääpiirteiltään ennallaan. Värisävyjä, materiaaleja ja mallia tarkastettiin vain enemmän esikuviensa mukaisiksi.
Seinäjoki
PAITA. Väljän pystykauluspaidan malli on ruotsalaisen Pohjanmaan puolelta, anopinpaita Maksamaalta. Paidan materiaali on palttinaksi kudottua puolipellavaa. Pääntie on vara ja halkioton. Kaulus on yksinkertainen. Hihansuussa on vetopoimutusta ja ranneke on läpipujotettava. Pitkä paita toimii myös alushameena.
HAME. Hameen raitamalli on Kansallismuseossa olevan mallitilkun mukainen. Yksi mallikerta on noin 50 cm leveä ja pohjaa raitojen välissä on noin kuusi senttiä. Hameessa on vähintään viisi mallikertaa. Raitavärejä hameessa on seitsemän. Hamekankaan loimi on pellavanväristä puuvillaa ja kude karstavillalankaa, sidoksena on pomsi. Kangas on koottu vyötärölle vetopoimutuksella ja kiinnittiminä ovat silmukka ja nyöripari.
LIIVI. Tummansinisen kapeaolkaimisen liivin kaava on samasta Vähänkyrön körttiliivistä kuin Etelä-Pohjanmaan puvussa. Liivin sidos ja loimi ovat samat kuin hameessa, kuteena on sininen karstavillalanka. Vuori on valkaisematonta pellavapalttinaa. Takana on körtit ja vyötäröllä poikittainen muotolaskos. Liivi kiinnitetään edestä punospistoreikiin pujotetulla villanyörillä.
ESILIINA. Esiliina on Vöyriltä tallennetun mallin mukainen. Loimi on mustaa puuvillalankaa, kuteena on musta ja sininen kampavillalanka. Sidoksena on ripsiksi kudottu palttina. Esiliina on vanhaa kapeaa mallia. Se on pystyraitainen ja helmassa on poikittainen laskos. Esiliinan kiinnittimenä on pitkät pirtanauhat.
TASKU on koottu liivin ja hamekankaan tilkuista. Malli on Alahärmästä tallennetun taskun mukainen. Nauha on villainen pirtanauha. PALJINSOLKI on Jurvasta tallennetun mallin mukainen.
PÄÄHINEENÄ on musta koppamyssy, jonka tykki on raumanpitsiä tai kirjottua tylliä, mallina esim. sama kuin Jalasjärven puvussa.
SUKAT ovat valkoista puuvillaa.
KENGÄT ovat mustat pintanahkaiset avokkaat tai nauhakengät.
Tuula Hermans, Kotiteollisuus lehti 1984
Soinin kansallispuku
Pukua ei ole vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela -pukuvuokraamosta.
Pukumallin tilaajina ovat olleet Soinin maa- ja kotitalousnaiset ja kunnan kulttuurilautakunta. Kansallispukuraadin 1982 hyväksymän puvun suunnittelu tapahtui filosofian tohtori Maija-Liisa Heikinmäen johdolla.
Pitäjässä toimitettiin 1978 vanhojen tekstiilinäytteiden keruu. Puretun hirsirakennuksen ikkunantilkkeistä löytyi sopiva kangasmalli kansallispuvun hametta varten.
HAME on poimutettu. Pohjaraita on värjäämätöntä heleänharmaata. Kapeissa raidoissa on punaista ja mustaa. Mustassa PARKKUMILIIVISSÄ on kaksirivinen messinkinapitus, alkuperäiskaavan, alavutelaisen körttiliivin mukaan. Pitkässä PAIDASSA on alkuperäismallille uskollisesti avara kulmikas pääntie ja pystykaulus. ESILIINA on joko mustaa villamusliinia tai käsinkudottua valkopunaraitaista puuvillapalttinaa pystyraitaisena. Mallitilkku on Etelä-Pohjanmaalta. TASKUN päällinen on pienikukallista painettua punaista puuvillakangasta keuruulaisen mallin mukaan. Vaskikoukun eli taskuhakasen malli on Soinin entisestä emäpitäjästä Lappajärveltä.
PÄÄHINEENÄ on tältä alueelta tunnettu korvamyssy, jonka päällinen on samaa kukallista kangasta kuin taskussa. Myssyssä voidaan juhlallisissa tilaisuuksissa käyttää tykkimyssyn pitsiä, esimerkiksi kansallispukuneuvoston teettämää floderi mallia. Paljinsoljen malli on Lehtimäeltä. SUKAT ovat luonnonvalkoista puuvillaa tai villaa, KENGÄT mustat sileät avokkaat.
Teuvan kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta.
'Teuvan puvun suunnittelu lähti liikkeelle Perälän maamiesseuran naisosaston toimesta. Mallin pukuun kokosi maisteri Tyyni Vahter vuonna 1950. Koska Teuvalta on kansallismuseon kokoelmissa vain tasku, oli pukumalli suunniteltava muistitiedon, yleisen pukutietouden ja naapuripitäjien esineistön nojalla. Teuvalla muistettiin entisajan ”pöydänjalkaisia” juhlahameen kuvioita, jotka tarkoittavat flammuraitoja.
Koska Teuva on ennen kuulunut Närpiöön, missä on suosittu punaisia JUHLAHAMEITA, Vahter valitsi pohjaväriksi pehmeänpunaisen. Alahärmäläisen flammuhameen mukaan kankaaseen valittiin 3,5 cm leveät flammutäpläiset raidat. Mustan lyhyen PARKKUMILIIVIN malli on Närpiöstä tallennetusta liivistä.
Myös pystykauluksellisen PAIDAN kirjonta ja olkapäiden pitsikoristeet ovat ruotsalaiselta Pohjanmaalta; mallina ovat Kristiinankaupungin maalaiskunnan ja Lapväärtin Kansallismuseossa olevat paidat. ESILIINA on valkoinen. Pienen kirjaillun KOPPAMYSSYN malli on Närpiöstä, päällyssilkin sininen väri vaihdettiin punaiseksi. Myssyssä on kukallinen takarusetti. Tykki on raumanpitsiä. Pirtanauhassa riippuvan pitkulaisen TASKUN malli on Teuvalta. Tasku on hamekangasta. Helysolki on sama kuin Jurvan, Seinäjoen ja Peräseinäjoen puvuissa.
Vähänkyrön kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta.
Vähäkyröläiset Hulda Kontturi, Heidi Nuuja ja Aini Latvala tekivät 1950-luvun alussa aloitteen oman puvun saamiseksi pitäjään. Puvun mallin kokosi 1952 maisteri Tyyni Vahter.
Kansallismuseossa on vähäkyröläisiä sekä flammullisia että leveäraitaisia vaatteita. Punapohjaisen flammuraitaisen kansallispuvun malliksi valittiin kuitenkin Vähässäkyrössä Valtarin suvussa säilytetty värikäs poimutettu HAME 1800-luvun alkupuolelta. Mustan NYÖRILIIVIN kaava on samasta Vähänkyrön liivistä kuin Etelä-Pohjanmaan puvussa.
PAIDAN kaava on sama kuin Etelä-Pohjanmaan puvussa, mutta malliin on lisäksi piirretty 5 cm leveä alas kääntyvä kaulus. Kauluksessa on reikäommelta ja polvekekirjontaa samoin kuin valkoisessa ESILIINASSA. Reikäompelun malli on Nastolasta tallennetusta esiliinasta. Pirtanauhassa riippuvan TASKUN päällinen on hameen kangasta. Puvussa on kaksi vaihtoehtoista korua: helysolki, jonka malli on Laihialta tai ”Vaasan tienoilta” talletetut levyriipusketjut sydänriipuksineen 1800-luvun puolivälistä.
Ylistaron kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 44/46.
Ylistaron puvun on suunnitellut tohtori Hilkka Vilppula vuonna 1978.
Puvun lähtökohtana on Kansallismuseoon toimitettu ylistarolainen värikäs raitaliivi, joka on löydetty vuonna 1737 rakennetun aitan jyvähinkalon alta 1900-luvun alussa.
Tämä liivi on puvussa sekä liivin että HAMEKANKAAN mallina. LIIVISSÄ on pienet yhdistetyt laskos ja läppäkörtit sekä hakaskiinnitys. Kankaassa on vuorotellen tummansiniset ja tummahkonpunaiset pohjaraidat ja noin 7 cm leveät raitaryhmät, joissa on lisäksi vihreää ja vaaleanpunaista. Myös kokosinistä liiviä on toteutettu. PAITA samaa länsisuomalaista mallia kuin mm. Soinin puvussa, lisäksi alas kääntyvässä kauluksessa reikäommelta ja polvekekirjontaa. Hamekankaasta valmistettu TASKU riippuu pirtanauhassa. Päähineenä käytetään yksiväristä sinistä KOPPAMYSSYÄ. SUKAT ovat yksiväriset kuviottomat puuvillaiset tai villaiset polvisukat. KENGÄT ovat mustat nauhakengät, koristelemattomat avokkaat tai solkikengät.
Ähtärin naisen kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 40.
Puvun suunnittelu alkoi 11.3.1976. Tällöin perustettiin Ähtäri Seuran alaisuuteen kansallispukutoimikunta. Ensimmäisten dokumenttien keräämistä varten pantiin toimeen ähtäriläisten käsitöiden näyttely. Näyttely tuotti runsaan määrän materiaalia.
Puvun suunnittelun valvojaksi ja asiantuntijaksi museovirasto nimesi tohtori Hilkka Vilppulan. Myöhemmin tutkimusta hoidettiin Kansallispukuneuvoston raadin kanssa. Asiantuntijaksi oli nimetty Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon johtaja Marja-Liisa Haveri.
Ähtärin naisen puku on julkistettu 4.11.1978. Pukuun on tehty tarkistuksia kotiteollisuusopettaja Tuula Hermansin avustuksella vuonna 2000.
Ähtärin naisen kansallispuvun HAMEEN alkuperäinen tilkku oli Ähtärin Niemisveden kylän Tenhusesta noukkapujotuspeiton paikkatilkkuna. Kangas on todennäköisesti 1700-luvulta. Pellavaloimi ja karstalankakuteinen tilkku on tallennettu Kansallismuseoon. LIIVIN malli on Alavudelta tallennetun mallin mukainen. Liiviä toteutettiin aluksi sinisenä ja raidallisena. Raidallinen on vanhempaa perua ja nykyisin tehdään vain raidallisia, hamekankaisia liivejä. PAITA on Kansallismuseossa olevan Suomi paidan mukainen pitkä versio.
ESILIINAN ja HUIVIN tilkku on löydetty Ähtärin Ouluvedenkylän Kellomäen talosta seinähirsien välistä. Esiliinan raidoitus on Kansallismuseoon tallennetun Keuruun puvun esiliinan raidoituksen tapaan rytmitelty. TASKUN malli on niin ikään Keuruulta tallennetun mallin mukainen. Se on toteutettu sinisestä ja raidallisesta kankaasta. Kiinnittimenä olevan pirtanauhan malli on tallennettu Tenhusesta.
PÄÄHINE on Alavudelta tallennetun korvamyssyn mallinen. Kangas painetaan alkuperäisen mallin mukaisena. Korun malli on löytynyt Ähtäristä Elina Taipaleenahon jäämistöstä. Myös Ähtäri-solkea saa käyttää. Sukkina käytetään valkoisia puuvillasukkia ja kengiksi soveltuvat mustat avokkaat tai nauhakengät.
Ähtärin miehen kansallispuku
Puku on vuokrattavissa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Flammu&Hela pukuvuokraamosta koossa 50.
Ähtärin naisen kansallispuvun julkistamisen jälkeen 1978, jatkoi Ähtäri Seuran kansallispukutoimikunta Ähtärin miehen kansallispuvun suunnittelua. Miehen puku julkistettiin vuonna 1982. Puvun suunnittelussa asiantuntijana on toiminut Etelä-Pohjanmaan Maakuntamuseon johtaja Marja-Liisa Haveri.
TAKKI eli västi on malliltaan Ruovedeltä Kansallismuseoon tallennetun esikuvan mukainen. Kangas on tummansinistä sarkaa. Vuori on pellavapalttinaa. Kaksirivisen takin napit ovat pienet ja kangaspäällysteiset. Kapealuukkuisten HOUSUJEN malli on vöyriläinen. Kangas on samaa tummansinistä sarkaa kuin takkikin. Kapealahkeisten housujen kiinnittiminä ovat komeat messinkinapit.
LIIVIN malli on Ruovedeltä tallennetun liivin mukainen. Kangas on Ähtärin Niemisvedeltä Kansallismuseoon tallennetun tilkun mukainen. Se on pellavaloimeen karstalangalla kudottua raidallista parkkumia, samaa kuin Ähtärin naisen hame- ja liivikangaskin. Liivi toteutetaan poikkiraidallisena. Liivin vuori ja takaosa on valkaisematonta pellavapalttinaa. Yksirivisen liivin kiinnittiminä on seitsemän messinkinappia.
PAIDAN malli on Alahärmästä tallennetun ns. sulhaspaidan mukainen. Kangas on puolipellavaista palttinaa. Kiinnittiminä lankanapit. Päähineen ja vyön osalta tutkimus on edelleen kesken.
Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran kansallispukuvuokraamosta Flammu & Helasta on vuokrattavissa lisäksi seuraavat puvut:
Kokkola koossa 38 ja 46
Munsala koossa 36
Orimattila koossa 36-38
Peräpohjola koossa 38
Viipurin Pyhäjärvi koossa 160cm
Kaukola koossa 38
MITÄ?
Autamme kansallispukujen myyjiä ja ostajia löytämään toisensa. Sovimme myyjän kanssa pyydettävän hinnan ja pidätämme myyntipalkkion.
Tähän kansioon päivitämme myynnissä olevia pukuja.
Ottaessasi mittoja, muistathan, että vanhat kansallispuvut eivät ole tehty nykyaikaisella slimfit-mitoituksella, vaan saavat jäädä hitusen väljiksi. Erityisesti valkoinen paita saa olla väljä käyttäjälleen. Liivin istuvuus on tärkeämpi kuin paidan. Etelä-Pohjanmaan miehen liivi jää usein myös hieman lyhyehköksi ja valkoista paitaa saattaa näkyä liivin ja housunvyötärön välissä. Helavyön on tarkoitus jäädä löysäksi lantiolle.
Jos kiinnostuit myymisestä tai ostamisesta, ota yhteyttä: marja.palo@nuorisoseurat.fi
MYYTÄVÄT PUVUT:
Lasten Jussi-puku. Koko noin 150cm, hoikalle.
Jussi-puku lapselle. Noin 150cm, hoikalle. 150€
Paidan mitat:
Etupituus 54cm
Kainalosta-kainaloon 41cm
Hiha 43cm
Hartiat 36cm
Kauluksen ympärysmitta 40cm
Liivin mitat:
Etupituus 39cm
Kainalosta-kainaloon 35cm
Housujen mitat:
Lahkeen sisämitta 58cm
Vyötärön ympärysmitta 64cm